PORFYRIOS DIKHAIOS - KYPROKSEN ARKEOLOGIAN ISÄ

Porfyrios Dikhaios (1932-33) excavating in the Erimi Necropolis © Department of Antiquities of Cyprus - Cyprus Wine Museum Archive
Finnish

PORFYRIOS DIKHAIOS - KYPROKSEN ARKEOLOGIAN ISÄ

Elokuussa 1904 Nicosiassa syntynyttä Porfyrios Dikhaiosta voidaan oikeutetusti kutsua “Kyproksen arkeologian isäksi”. Kunnioitetun ja uskonnollisen lukkarin poika Dikhaios (Oikeutettu) Porfyrios osoitti jo huomattavan varhaisessa iässä suurta kiinnostusta ja intohimoa Kyproksen arkeologian esihistorialliseen aikaan. Hänen suuri mielenkiintonsa ja  kokemuksensa ohjasivat hänet löytämään merkittäviä arkeologisia asutuksia. Ja pääosin hänen ansiostaan pystyttiin vihdoin kartoittamaan saaren esihistoriaa ja rikastuttamaan kulttuurihistoriallista materiaalia.

Lopetettuaan koulunsa  Pancyprian Gymnaasissa vuonna 1921, Porfyrios Dikhaios työskenteli  Lymbourideksen ja Nicolaideksen yrityksissä, ja vuonna 1924 hänen onnistui saada stipendi Museokomitean järjestämissä kilpailuissa arkeologian tutkintoa varten. Vuosina 1924-1925 hän opiskeli Ateenan yliopistossa ja Ateenan Brittiläisessä koulussa. Seuraavana vuonna hän kävi Liverpoolin yliopistoa, mutta joutui jättämään Englannin jatkaakseen opintojaan Ranskassa, ensin Lyonin yliopistossa ja sitten Pariisin Sorbonnessa. Hänen professoreinaan toimivat maineikas  historijoitsija Jerome Carcopino ja suuri arkeologi Salomon Reinach.

Vuonna 1929 hän palasi Kyprokselle, missä hänet nimitettiin Kyproksen Museon varakuraattoriksi,  jatkaakseen vuonna 1931 museon yli-intendenttinä aina vuoteen 1960 asti. Vuonna 1936 hän toimi Kyproslaisten opintojen yhdistyksen perustavana jäsenenä ja samana vuonna hän avioitui opiskelijatoverinsa Marcelle Adrienne Toulousen kanssa. Liitosta syntyi tytär Sylvia vuonna 1946. Vuosina 1960-1963 hän toimi Kyproksen esihistoriallisen osaston johtajana.

Vuosi 1933 oli vain alkua hänen matkallaan maineeseen. Tuolloin hän löysi Potamian temppelin ja  aloitti siellä kaivaukset, joissa löytyi suuri määrä taide-esineitä, jotka valokuvattiin.  Vuonna 1934 hän teki kaivauksia esihistoriallisilla Alaminoksen, Lapithoksen, Pano Dhikomon, Milian, Akakin, Arsoksen ja Drouseian alueilla. Seuraavan kahden vuoden aikana hän kaivautti esiin osia Lapithoksen ja Kythrean asujaimistoista ja löysi Mandresin ja Engkomin pyhäköt, josta hän löysi sarvipäistä jumalaa esittävän pronssipatsaan.

Samoihin aikoihin hän oli aloittanut Erimin kylän Necropolin kaivaukset, josta löytyi muiden monien esineiden lisäksi esihistoriallisten ruukkujen sirpaleita. Kaukokatseisesti Porfyrios halusi varastoida sirpaleet pesemättöminä Limassolin arkeologisen museon tiloihin. Valitettavasti hän ei koskaan päässyt todistamaan löytöjensä merkitystä. Vuonna 2005, seitsemän vuosikymmentä myöhemmin, näistä sirpaleista pystyttiin kokoamaan 18 ruukkua, joissa oli säilytetty viiniä noin 5 500 vuotta sitten. Porfyrioksen ansiosta Kypros pääsi maailman viinikartalle; ruukkujen korkea viinihappopitoisuus todistaa niissä varastoidun viiniä ja Kyproksen saari esitelläänkin tänään eurooppalaisen viinin syntykotona

Yksi Porfyrioksen suurimmista saavutuksista oli neoliittisen asujaimiston löytäminen Chirokitian kylän läheisyydestä. Neljän vuoden kaivausjakson aikana 1936-1939 paikalta löytyi  suuri määrä esineistöä. Myöhemmin hän paikansi asujaimiston Agios Prodromos –kylästä Nicosiasta ja vuosina 1939 – 1946 hän teki kaivauksia Toullin, Ampelikon, Aletrin, Filian, Kyra-Alonian, Agios Epiktitoksen, Karavan ja Kazafanin kylissä sekä Pylassa sijaitsevassa haudassa.

Neljäkymmentä –luvulla Porfyrios oli erityisesti kiinnostunut ruukku-uunista Pelendrin, Omodoksen ja Marathountan kylissä, ja hän kirjoitti muistiin merkittävää tietoa keramiikan poltosta. 1950-luvulla hän keskittyi Paphoksen alueeseen jatkaen samalla Kalavasoksen, Sotiran ja Engomin kaivauksia, josta löytyi mahdollisesti tärkein pronssikautinen kaupunki. Merkittäviä ovat myös Pylan, Kokkinokremnon, Maa-Palaeokastron ja Athienoun, Koukounnianaksessa sijaitsevan Pampoulranin kaivaukset sekä Pyla-Vergin hautausmaa.

Vuosina 1952-1953 Porfyrios työskenteli syventävien opintojen instituutissa Princetonissa, New Jerseyssa Amerikassa, jonne palasi myöhemmin vuosina 1963- 1965. Vuonna 1965 hän toimi myös vierailevana professorina Brandeisin yliopistossa Walthamissa, Massachusettsin osavaltiossa

Kreikan prinsessa Irenen vieraillessa Kyproksella vuonna 1962, Porfyrios kertoi hänelle henkilökohtaisesti arkeologisista löydöistään saarella. Seuraavana vuonna hän jätti saaren lähteäkseen etsimään keinoja ja varoja töidensä kirjoittamiseen ja julkaisuun. Saksalainen Thyssen-säätiö sponsoroi Porfyriosta ja vihdoin hänen neliosainen, monumentaalinen teoksensa Engomin kaivauksista saatiin julkaistua. Samoihin aikoihin , vuonna 1960, julkaistiin Kyproslaisten opintojen yhdistyksen lehdessä  hänen tutkielmansa Kyproksen esihistorian arkkitehtuurista.

Tieteellisen uransa aikana Dikhaiokselle annettiin monia kunniamainintoja ja palkintoja, kuten; Oxfordin yliopiston kunniajäsenyys 1964, Heidelbergin Akatemian (missä Dikhaios oli toiminut Idän arkeologian professorina) kunniatohtoruus 1965 sekä Uppsalan yliopiston kunniatohtoruus 1970. Porfyrios julkaisi tieteellisiä kirjoituksiaan useissa ulkomaalaisissa julkaisuissa tehden Kyproksen arkeologiaa ja historiaa laajalti tunnetuksi 

Porfyrioksen tallentama laaja valokuvamateriaali kuten myös hänen vaimolleen kirjoittamat lukemattomat kirjeet paljastavat kaivausalueilla toimineiden työntekijöiden olleen hänelle myös tutkimusmateriaalia.

Porfyrios Dikhaios kuoli vuonna 1971  Heidelbergissa, Saksassa, pitkällä kotisaarestaan jättäen jälkeensä arvokkaan perinnön, jota jokainen kyproslainen jakaa ja ihailee. Hän onnistui liittämään Kyproksen monet esihistorialliset ajanjaksot selkeäksi ketjuksi ja tuomaan päivänvaloon monissa maanjäristyksissä, luonnon katastrofeissa ja sodissa hävinneen kulttuuriperimän. Työlleen omistautuneena ja intohimolla Porfyrios työskenteli systemaattisesti kunnioittaen ja rakastaen tätä maata ja sen historiaa. Tarmokkas ja kuolematon arkeologi loi pohjan kaikelle sille tiedolle saaremme historiasta, mikä meillä on tänä päivänä käytettävissämme. Porfyrios Dihaios elää ikuisesti jokaisen löytönsä kautta.

 

Is it Agora?:

Share to: 
Share